Toimintaviikonloppu jatkui heti Vesantalon Sana on vapaa -illan jälkeen lauantaina 3.8. Koskenmäen koulun asuntolassa ja sen edessä kentällä. Aurinko porotti parastaan ja ajoi ihmisiä välillä varjon puolelle. Pääkkösten sukuseura järjesti pitämänsä kokouksen päälle monenmoista koettavaa, nähtävää ja kuultavaa arviolta noin sadalle vieraalle. Kenttäkahvilassa riitti virkistävää tarjottavaa ja kauppa kävi.
Nivan Matti Kyllönen jutusteli menneistä värikkäällä elämänkokemuksellaan. Aiheita riitti metsästyksestä nautintoainetuotannon kautta moniin muihin kohokohtiin. Matti heitti kaksi settiä ja vielä jäi vieraita kyselemään lisää.
Sukuseuran puheenjohtaja Leena Pääkkönen soitti varmoin ottein urkuritaustallaan harmoonia ja laulatti kuulijoita. Väliin hän esitti kronikkatyyppisen sukurunon. Akustista kitaraa näppäili Pekka Niemelä ja baritonitorvesta säveliä irrotteli Markku Pääkkönen, molemmat mestarillisesti.
Lapsia ja aikuisia yhtälailla kiinnostivat vuohet ja kilit aitauksessaan. Sarvipäät olivat kilttejä kaikille ja ruoka maistui heillekin.
Sisällä saatiin kahdesti päivitys Vieksin kaivosasioihin Geologian tutkimuskeskuksen erikoistutkija Tapio Halkoahon kuin kotonaan pitämällä esityksellä. Olihan hän Vieksillä asiallaan jo kolmatta kertaa kahden vuoden aikana. Hän kertoi muun muassa keväämmällä Kello- ja Kuivajärvillä suoritetuista syväkairauksista. Osin niillä tehtiin tieteellisestä tutkimusta, mutta varsinkin Kellojärvellä haettiin läheltä löydetyn 10-prosenttisen nikkelilohkareen lähtöpaikkaa. Ei löytynyt, ainakaan vielä.
Asuntolassa arvattiin tai tiedettiin kilpailukaavakkeella kysyttyjen ja Tapani Pääkkösen kokoelmista seinälle ripustettujen metsä-, maa- ja uittotyökalujen sekä muiden rensseleiden nimiä. Salin toisessa päässä oli Ella Korhosen pieni perinnevalokuvanäyttely.
Kentällä oli jo vanhaa raskasta kalustoa, muiden ohella ns. Myllylän Fordson -piikkipyörätraktori. Sen kerrottiin kulkeneen monen talon kautta ennen päätymistään monen muunkin vanhan traktorin seuraan hyvään kotiin Korholanmäelle. Voorti jyrähti laakista käyntiin, kun sitä kammesta vähän pyöräytti. Heikki Kotamaa oli karauttanut pihaan armeijan maastosisulla. Liekö löytänyt Vuosangasta? Niitä väen ihaillessa saapui kentälle komeasti monenlaista pärinää, jyrinää ja jyskytystä pitäen traktorisaattue, puolen tusinaa erilaista vuosikymmenten takaista voimanpesää asianmukaisesti pukeutuneiden kuljettajien ohjastaessa.
